Logobon Black Irony
FIN22401/04
s. 5.2.2004 - 2.4.2016
Eutanasia, nopeasti levinnyt lymfooma.
Kastroitu
i. Rowan-Alley's Mister Maggyver
e. Sorita's Peppery Girl at Logobon
Niin koitti se päivä kun Manusta tuli enkeli. Manulla todettiin maaliskuussa 2016 lymfooma - kaikki alkoi suht viattomasta yskimisestä. Ilmeisesti välikarsinassa oli suurentuneita imusolmukkeita ja keuhkoissa etäispesäkkeitä jotka tämän yskän aiheuttivat. Salakavala lymfooma osoitti ensimmäisen näkyvän merkkinsä kasvattamalla Manun kaulaan valtavan patin. Patin kasvaessa vointi huononi, uni kävi katkonaiseksi ja nieleminen vaikeutui. Sairauden toteamisesta elämä jatkui muutaman viikon, sitten... Tuli aika. Manu nukkui 2.4.2016 ikiuneen suosikki-ihmisensä sylissä. Aurinko paistoi, kevät oli täydessä vauhdissa. Manun viimeinen päivä tämän maan päällä oli kaunis. Kaunista ikiunta rakas musta. Mamma kaipaa omaa kainalokoiraa ikuisesti. Muisto säilyy sydämessä.
Mangomelouni, Mankero, Make, Makeba... Manu oli toinen kääpiöpinserini. Rakas vanhus, jolla oli omat sääntönsä ja tapansa. Mauno jos kuka tykkäsi olla sylissä ja nukkua kainalossa. Kun ikää tuli ja vanhuuden vaivat lisääntyivät, nukkumisesta tuli Maunolle entistä tärkeämpää. Mauno oli nuoresta iästä asti milloin milläkin tavoin sairas ja se on tietenkin verottanut sen elimistöä aikalailla. Mittavan laihdutusurakan jälkeen Mauno sai epäilemättä useamman vuoden lisää elinaikaa, mistä olen enemmän kuin kiitollinen! Rakas eka musta joka tykkäsi leluista (joskus) ja älypeleistä (koska on niin viksu), mutta jonka suurinta huvia oli keppien, pallojen, lumipallojen ja kivien jahtaus. Kunto ei enää antanut periksi älyttömiä spurtteja, mutta vielä intoa riitti. Maunolla oli selkeästi omat ''like'' ja ''dislike'' juttunsa. Esimerkkinä mainittakoon ''like'' listaukseen kurkku ja banaani, Maunon suurimmat herkut, ekana ja ykkössijalla ''dislike'' listalla laumamme toinen musta, Alli. Manu inhosi mielistelyä, levottomuutta ja sitä, että sen naamaan tungetaan. Nuorempana se saattoi äkkiarvaamatta näykkäistä vaikka naamasta jos sen naamaan puhallettiin edes vahingossa. Pentuja ja pieniä lapsia Manu inhosi, erittäin paljon. Sen vuoksi Maunoa säästeltiin näiltä kohtaamisilta.
Mauno oli kohtaamistani kääpiöpinsereistä ilmeikkäin. Se osasi muljautella silmiään, tuijottaa erityisen kostein ja suurin silmin (esimerkiksi kerjätessään banaania) ja mulkoilla pahalla silmällä. Manulla oli oma äänirepertuaarinsa, esimerkiksi ulos pyytämisessä se käytti ''öön,öön'' toitotusta :D Kukaan muu ei osannut semmoisia ääniä kuin Mauno.
Voi Manu. Jos rakkauteni olisi sinut voinut pelastaa olisit elänyt ikuisesti. Parhaani tein ja sain pitää sinut 12 vuotta <3